Vanhusten hoitojonojen todellinen pituus

Juuri julkaistun selvityksen mukaan suurissa kaupungeissa jonottaa tuhat vanhusta hoitopaikkaa palveluasumiseen tai laitoshoitoon.  Helsingissä jonottajien määräksi oli laskettu 289, Turussa 141, Oulussa 124 ja Tampereella 100.  Jonojen kerrottiin pidentyneen muualla paitsi Helsingissä, jossa tällä hetkellä jonottaa 100 vanhusta vähemmän kuin viime vuonna.  Hyvä Helsinki! saattaa uutisiin sokeasti uskova viaton kansalainen todeta tässä yhteydessä.  Miten on tilastotemppu on saatu aikaan.

Kas näin se menee:  Jonottajiksi katsotaan sellaiset, joille on tehty pitkäaikaishoidon päätös. Siispä ei tehdä pitkäaikaishoidon päätöksiä tai jos tehdään, viivästellään niiden tekemisessä täysin tarpeettomaksi.  Tämä on Helsingin malli.  Pitkäaikaispäätöksiä tekevät ovat päättäneet, että jokaisen potilaan on ennen pitkäaikaishoitopäätöksen hakemista oltava vähintään 3kk sairaalahoidossa tutkimuksissa, kuntoutuksessa ja selvittelyissä.  Sen jälkeen voidaan tehdä lausunnot, joissa on hoitajan, sosiaalityöntekijän ja lääkärin arvio siitä, että potilas ei kuntoudu kotona asuvaksi.  Päätöstä lausunnoista odotetaan useita viikkoja, joskus kuukausia.  Siitä huolimatta, että potilas on hyvin iäkäs, monisairas, täysin autettava vuodepotilas, jonka kuntoutumiselle ei ole minkäänlaisia edellytyksiä.  Kaiken tämän odottamisen jälkeen saamme usein päätöksen, jossa kehoitetaan  jatkamaan kuntoutusta vähintään kuukauden ajan.  Aikaa on tällä systeemillä saatu kulumaan esimerkiksi laajan aivoinfarktin aiheuttamasta toispuolihalvauksesta jo 4-6kk, ilman päätöstä laitoshoitopaikasta.  Potilas ei siis ole rumentamassa Helsingin laitoshoitojonoja, koska hän ei ole päässyt sinne.  Helsingissä jonotetaan jonoon pääsyä.  Moni ei pääse koskaan jonoon asti.

Helsingin käytäntö on väärin potilaita, omaisia ja helsinkiläisiä veronmaksajia kohtaan.  Näin olemme pakotettuja hoitamaan sairaalassa potilaita, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa vaan hoivaa.  Tästä aiheutuu tarpeettomia kustannuksia. Kaupunginsairaalahoitoa tarvitsevat odottavat hoitopaikkaa yliopistosairaalassa aiheuttaen turhia jonoja. Osalla jonoon jonottavista potilaista saattaa olla jopa yksityinen palveluasunto, jolloin kertyy hoitopäivämaksua kahteen paikkaan.

Tällä hetkellä Helsingin kaupunginsairaaloissa on pitkäaikaishoitopäätöstä jonottavia vähintään yhtä paljon kuin jonoon hyväksyttyjä. Olemme seuranneet jonoon jonottajia pitkällä aikavälillä, heidän joukostaan ei kotiutujia ole pitkässä seurannassa pari poikkeusta lukuun ottamatta löytynyt. Mielestäni päätöksentekoon pitkäaikaishoitopaikoista täytyy saada läpinäkyvyyttä. Nykyisellään toimintaa vääristää kuvaa hoitojonoista ja hoitopaikkojen tarpeesta myös päättäjien silmissä.  Potilaan tuntevan henkilökunnan arvioon hoitopaikan hakemisessa voi ja tulee luottaa – toisin kuin tilastoihin.